.: Punainen paholainen kotona :.

Hienosti oli mennyt Karkin reissu Turun suunnalla. Suurkiitokset Lauralle ja Jarkolle! Sekä tietysti itse Jimille, joka oli hoitanut hommat niinkuin mamma oli käskenyt ;-)

Heti maanantai aamusti tulikin jo viestiä tähän malliin; 09:01 "Eka astuminen tapahtui juuri äsken" 10:12 "Toinen jo ;-)" 11:13 "Kolmas jo!!!". Niinpä päätettiin hakea se likka sieltä kotia jo samana päivänä :-D

Kahdeksas astuminen nähtiin vielä paikan päällä ennenkuin lähdettiin körröttelemään kotiapäin. Karkki osasi antaa Jimille takaisin läimiskää ja kunnolla, taisi olla viha-rakkaussuhde tällä pariskunnalla ^_^ <3 Sööttiä.

Yritin pari kuvaa napata, mutta en ole vielä laittanut koneelle. Ei niistä oikein tahtonut saada yhteiskuvaa. Pitää katsoa jos jonkun otoksen tännekin lisäilis. Aatella, nyt siitä on jo viikko kun pariskunta kohtasi toisensa. Jäämme odottelemaan mitä aika tuo tullessaan :-)

.: Punainen paholainen Turussa :.

Voi voi, mitenhän meinaa se neiti pärjätä niiden turkkulaisten parissa ;-)

Tänään siis vietiin Karkki sinne sulhoaan tapaamaan. Neiti oli erittäin katkera kun näki Jimin. Liekö sitten niin nirppanokka vai mikä oli. No, toivottavasti hän kuitenkin piakkoin lämpiäisi Jimin kosiskeluille. Poika jo esitteli innokkaasti sukukalleuksiaan tälle murisevan mököttävälle jääräpäälle :-D Jäämme nyt innolla kuulemaan uutisia sieltä Turun suunnalta.

Ja niinkuin aina, paluumatka Turusta kotiin oli lumisateinen ja keli oli melko petollinen. Selvisimme kuitenkin kotiin asti ehjin nahoin.

.: Punaisen paholaisen ylläri :.

Aivan yllättäen tuli tyttösellemme juoksu! Olin aivan asennoitunut siihen, että saattaisi vielä mennä parikin kuukautta ennenkuin Karkki juoksee, mutta tämä tuli kyllä täytenä yllätyksenä. Mutta sehän on vain positiivinen juttu, pääsemme nimittäin kärräämään nedin sulhonsa luo tänään, sunnuntaina! En voi kieltää, etteikö minua hieman jännittäisi :-) Tästähän se kaikki nyt alkaa. Innolla odotan, että miten Jimi ja Karkki toisiinsa suhtautuvat. Toivottavasti juoksu ei lopu kuin seinään kun mennään aivan vieraaseen paikkaan.

Aloin jo panikoimaan, että tässähän pitää alkaa rakentelemaan jonkinmoista pentulaatikkoa tulevalle äidille ja pennuille (toivon niin, että tästä juoksusta onnistuisi). Ja pitää alkaa muutenkin kaikkia juttuja valmistelemaan, ihanaa.

Ollaan tässä myös harkittu, että voitaisiin viedä noi meidän kattimukset oikein valokuvaajan kuvattaviksi (tuli niin hyvä tarjous Satakissalta).

Oma nilkkani alkaa jo olla ihan hyvässä kunnossa. Ensiviikon keskiviikkona menen kipsin poistoon. Sitten on edessä pitkä kuntoutus. Mutta hitaasti ja varmasti porskutetaan eteenpäin.

"Kuka ei kuulu joukkoon?" Alla vielä kuva kisuista ja Visasta kun sattuivat kaikki niin kivasti olemaan samaan aikaan samassa paikassa :-D