.: Marraskuu 2009 :.

Siitä alkaakin olla jo rutkasti aikaa kun viimeksi kirjoitin kuulumiset.

Australia pennut ovat jo kaikki isoja 7kk-ikäisiä mussukoita. On ollut oikein mahtava saada kuulumisia ja kuvia, kiitos. Sekä pentujen äippä että isukki ehtivät hekin täyttää jo kaksi vuotta tässä marraskuussa.

Jokainen pentu on käynyt myös näyttelyssä, aivan mahtavaa! Olen saanut hyvää palautetta tuomareilta. Siispä, siirrytään näyttelykuulumisiin Turusta:

21.11.09 oli norjalaisten metsäkissojen erikoisnäyttely Turussa. Se oli myös Kiaran sekä Eetun ensimmäinen näyttely. Olin alunperin ilmoittanut myös Tikun mukaan, mutta sain sen vielä viime tipassa vaihdettua Eetuun. Tikulla oli paino laskenut puoli kiloa ja hieno turkkikin pudonnut yli kuukauden kestäneen juoksunsa takia (ja itseasiassa sillä on EDELLEEN se sama juoksu!). Vielä näyttelyä edeltävänä yönä pakkasin kassia ja tein kasvattajainfolappua yms. mutta pääsimme kuitenkin hyvissä ajoin aamusti lähtemään. Lapset veimme isovanhemmille hoitoon perjantaina ja saimme vähän omaa aikaa.

Näyttelyssä oli hienosti sijoiteltu kissat kasvattajanimen mukaan. Se helpotti kivasti kommunikaatiota kasvattien kanssa. Näyttelyssä oli järjestetty metsäkissoille myös muutama erikoiskilpailu: Tuuhein turkki, Säihkyvimmät silmät, Hurmaavin häntä ja Komeimmat korvatupsut. Kaikki norjalaiset, jotka saivat vähintään ex1-arvostelun, pääsivät vielä norjalaisten metsäkissojen erikoispaneeliin (jossa siis Kiarakin kävi piipahtamassa) ja sai muropaketin sekä hopealautasen, wau. Jokaista metsäkissaa kohden annettiin vielä yksi lounasseteli Messukeskuksen ravintolaan. Siellä muuten oli maailman parasta pataattimuhennosta, nami.

Haimme Eetun kuuden aikaan aamusti Ulvilasta ja sitten puoli seitsemän aikaan Sannan ja Tofun Raumalta. Eetu käyttäytyi hyvin ekassa näyttelyssään. Koko menomatkan hän kyllä huusi autossa (taisipa pari kertaa olla jopa minuutin ihan hiljaa ;-)). Ja eläinlääkärintarkastuksessa sekä tuomarinpöydällä näytti hieman pelokkaalta. Poju olisi ollut kova menemään, huuteli silloin tällöin näyttelyhäkissä, mutta oli oikein siivosti muuten (toisinkuin muut sisarukset). Tofu halusi ilmeisesti kostean tunnelman häkkiinsä kun heitteli vettä sinne tänne, Kiara heitti hiekat laatikosta ja kakki karvoihinsa ja pahimpana suttaajana (jonka tuhon määrää en kykene edes sanoin kuvailemaan) oli Muru :-D

Näyttelyn saldona oli: Kiara Ex1 värinparas, Tofu Ex2, Eetu Ex2 ja Muru Ex3.

Alla olevat kuvat. Ylhäällä: Eetu oli juuri ensimmäisessä tuomarin arvostelussaan.
Keskellä: Tofu tuomarin syynissä.
Alhaalla: Heikki ja Eetu, Tarja ja Muru, Sanna ja Tofu, Kati ja Kiara.

.: Australia-pennut lentävät pian pesästä :.

Aika menee kyllä aivan liian nopeaan. Tässä sitä ollaan liki 12 viikkoisten pentujen kanssa ja luovutus on edessä! Tuntuu kuin viisikko olisi juuri syntynyt ja juuri kun heihin on kunnolla tutustunut, pitääkin heistä jo luopua (luulempa, että kaikilla muillakin kasvattajilla on pentuaika mennyt yhtä nopsaan).

Kuitenkin vielä Kingi on vailla kotia. Siitä on itsellä ollut tietynlainen huoli, että pääsisi nyt hyvään kotiin niinkuin muutkin pennut. Ja mieluiten tietysti tässä samoihin aikoihin, kuin luovutuskin on. Ei muuta kuin pidetään peukut pystyssä!

Tänään olikin pentujen toiset rokotteet ja sirutukset. Reissu suoritettiin tällä kertaa ilman emo-Karkkia, sillä viime kerralla Karkki taisi aiheuttaa stressaantuneella käytöksellään enemmän harmia kuin hyötyä. Nyt Karkki jäi kotiin ja pennutkin olivat paljon rauhallisempia, kun äiti ei ollut maukumassa koko ajomatkaa. Sirujen laittaminen ei ollut pentujen mielestä lainkaan kiva juttu, mutta siitä selvittiin kuitenkin vähillä huudoilla. Ainoana taisi olla Monopoly kun hieman huusi kovempiäänisesti sirutusta. Kingiltä kuunneltiin uudestaan sydän (viime eläinlääkärikäynnillä kuului pieni sivuääni sydämestä), mutta tällä kertaa eläinlääkäri ei enää löytänyt sivuääniä (mikä on todellakin helpotus!) ja kaikki pennut saivat terveen paperit.

Mitäköhän muut kisumme tuumivat, kun pennut lähtevät uusiin koteihinsa ja talossa hiljenee. No joo, jäähän meille kaunis Kiara vanhempien rouvien riesaksi, mutta ainakin tähän mennessä Kiara on ollut suht rauhallinen tapaus. Tikulla on vihdoin ollut leikkikavereita kylliksi :-D Ihmeellistä kyllä, sillä ei ole myöskään ollut pentujen aikana yhtäkään juosua! Siitä en kyllä valita :-) Ja painoa sille on kertynyt kiitettävästi, enää se ei ole nimiensä veroinen, heh. Karkki on pudottanut kaikki karvansa. Ja viikko sitten Furminoitiin Karkki, joten eihän koko kissasta jäänyt pari hassua karvaa jäljelle. Mutta ehkäpä sille tulee vielä kaunis turkki loppuvuodeksi.

Nyt alkaa olla ajankohtaista suunnitella seuraavia näyttelyitä. Pennut nyt ainakin näyttäytyvät joissakin loppuvuoden näyttelyissä. Toivoisin ainakin osallistumista Pirokin norjalaisten metsäkissojen erikoisnäyttelyyn :-)) Mutta siitä vielä myöhemmin lisää...

.: Punainen paholainen kotona :.

Hienosti oli mennyt Karkin reissu Turun suunnalla. Suurkiitokset Lauralle ja Jarkolle! Sekä tietysti itse Jimille, joka oli hoitanut hommat niinkuin mamma oli käskenyt ;-)

Heti maanantai aamusti tulikin jo viestiä tähän malliin; 09:01 "Eka astuminen tapahtui juuri äsken" 10:12 "Toinen jo ;-)" 11:13 "Kolmas jo!!!". Niinpä päätettiin hakea se likka sieltä kotia jo samana päivänä :-D

Kahdeksas astuminen nähtiin vielä paikan päällä ennenkuin lähdettiin körröttelemään kotiapäin. Karkki osasi antaa Jimille takaisin läimiskää ja kunnolla, taisi olla viha-rakkaussuhde tällä pariskunnalla ^_^ <3 Sööttiä.

Yritin pari kuvaa napata, mutta en ole vielä laittanut koneelle. Ei niistä oikein tahtonut saada yhteiskuvaa. Pitää katsoa jos jonkun otoksen tännekin lisäilis. Aatella, nyt siitä on jo viikko kun pariskunta kohtasi toisensa. Jäämme odottelemaan mitä aika tuo tullessaan :-)

.: Punainen paholainen Turussa :.

Voi voi, mitenhän meinaa se neiti pärjätä niiden turkkulaisten parissa ;-)

Tänään siis vietiin Karkki sinne sulhoaan tapaamaan. Neiti oli erittäin katkera kun näki Jimin. Liekö sitten niin nirppanokka vai mikä oli. No, toivottavasti hän kuitenkin piakkoin lämpiäisi Jimin kosiskeluille. Poika jo esitteli innokkaasti sukukalleuksiaan tälle murisevan mököttävälle jääräpäälle :-D Jäämme nyt innolla kuulemaan uutisia sieltä Turun suunnalta.

Ja niinkuin aina, paluumatka Turusta kotiin oli lumisateinen ja keli oli melko petollinen. Selvisimme kuitenkin kotiin asti ehjin nahoin.

.: Punaisen paholaisen ylläri :.

Aivan yllättäen tuli tyttösellemme juoksu! Olin aivan asennoitunut siihen, että saattaisi vielä mennä parikin kuukautta ennenkuin Karkki juoksee, mutta tämä tuli kyllä täytenä yllätyksenä. Mutta sehän on vain positiivinen juttu, pääsemme nimittäin kärräämään nedin sulhonsa luo tänään, sunnuntaina! En voi kieltää, etteikö minua hieman jännittäisi :-) Tästähän se kaikki nyt alkaa. Innolla odotan, että miten Jimi ja Karkki toisiinsa suhtautuvat. Toivottavasti juoksu ei lopu kuin seinään kun mennään aivan vieraaseen paikkaan.

Aloin jo panikoimaan, että tässähän pitää alkaa rakentelemaan jonkinmoista pentulaatikkoa tulevalle äidille ja pennuille (toivon niin, että tästä juoksusta onnistuisi). Ja pitää alkaa muutenkin kaikkia juttuja valmistelemaan, ihanaa.

Ollaan tässä myös harkittu, että voitaisiin viedä noi meidän kattimukset oikein valokuvaajan kuvattaviksi (tuli niin hyvä tarjous Satakissalta).

Oma nilkkani alkaa jo olla ihan hyvässä kunnossa. Ensiviikon keskiviikkona menen kipsin poistoon. Sitten on edessä pitkä kuntoutus. Mutta hitaasti ja varmasti porskutetaan eteenpäin.

"Kuka ei kuulu joukkoon?" Alla vielä kuva kisuista ja Visasta kun sattuivat kaikki niin kivasti olemaan samaan aikaan samassa paikassa :-D

.: Uusi Vuosi - Uudet Kujeet :.

Vuosi 2009 ei lähtenytkään käyntiin ihan odottamallani tavalla. Ensimmäinen mutka matkaan tuli, kun heti 1.1. menin liukastumaan, jonka seurauksena nilkka murtui paristakin kohtaa. Täytyihän se tietysti leikata. Onneksi ihan selkäydinpuudutuksella (näin jo painajaisia nukutuksesta). Kaikki meni ihan hyvin, mutta sairaalassa en viihtynyt, kotiin oli kova hinku. Ainoa hyvä puoli sairaalassa oli, että sai valmiin ruoan nenunsa alle ;-) Tietty olin ensin muutaman päivän tiputuksessa ilman juomaa/ruokaa, mutta odotus palkittiin leikkauksen jälkeen. Ehdein pari viikkoa olla kotosalla kipsatun koipeni kanssa ja vaikutti jo siltä, että jalkahan paranee täydellisen suunnitelmallisesti...niin eikös vaan saman jalan pohkeeseen iskenyt vihlova kipu josta piti ihan sairaalaan mennä toteemaan, että syvä laskimotromboosihan (veritulppa) siellä oli :-( Minulla tietysti oli kaikki edellytykset saada tämä sairaus (kipsattu jalka, suuri leikkaus, liika istuminen, sukuvika, lääkkeet jne.). Pelkäsin ihan hirveästi, että pitää taas jäädä sairaalaan, mutta pääsinkin sieltä jo samana päivänä kotiin ja sain kaikki tarvittavat lääkkeet. Nyt olen Marevanilla ja joudun pistämään itseäni *JAIKS!* napapiikeillä. Näillä ne lupasivat tulpan liukenevan. Eniten ihmettelen, että jalkaa ei tarvitse pitää levossa..vaan että olisi ihan hyväkin vähän liikkua (uskoisi nyt, että näinhän tuo tulppa vois lähteä liikkeelle ja kulkeutua ties minne?!). Kipsin saan pois vasta 18.2., joten vähän on kaikki suunnitelmat menneet uusiksi. Vähän vielä jännittää, että millanen tästä nilkasta tulee sitten loppuen lopuksi.

Sitten meni vielä autokin hajoamaan..no niin, näinhän sen vuoden pitääkin alkaa :-D Että saa sitten kaiken jaskan kerralla niskaansa, eikös? ;-) Rempasta tuli kallis, mutta auto on toivottavasti nyt entistä pirteempi.

Onhan niitä kaikkia muitakin murheita, mutta ei niitä nyt viitsi tänne alkaa listaamaan, siinä menisi muuten koko yö sitä listaa kirjoittaessa ;-)

Mutta pentusuunnitelmista! Karkki on käynyt eläinlääkärissä 15.1., ja felv&fiv-testitulokset sekä veriryhmämääritys ovat huomenna noudettavissa. Neiti sai uusittua rokotteensakin samalla ja muutenkin lekuri totesi kattimuksen olevan oikein terveessä kunnossa. Kun tultiin takaisin eläinlääkäristä kotiin, niin eihän tuo Karkkinen jaksanut enää edes kiekua automatkaa (niinkuin pahoihin tapoihin kuuluu ;-)), vaan oli ihan hissukseen ja poikki. Karkkia olisi kiva vielä keretä käyttämään Vaasan tai Turun näyttelyssä maaliskuun aikana. Mutta jos juoksu tulee sitä ennen, niin en sitten ole ihan varma että kannattaako yhden näyttelyn takia hukata ehkäpä tärkeintä juoksuaan :-) Joulun tietämissä Karkilla oli jo kova hinku tulevan sulhonsa (Leolinen Jimi Jäämiehen) juttusille. Hän huuteli rakkaudentunnustuksia niin heleällä äänellä, että ulko-oven takana kävi varmasti moni kolli-ihailija kuuntelemassa näitä "suloääniä". Nyt tätyykin toivoa, että Karkin juoksu tulisi joko helmikuussa tai sitten mahdollisen näyttelyn jälkeen. Sitten pitäisi kiikuttaa kiireesti tyttö poikansa luo tekemään pariskunnalle mieleisiä puuhia :-)

Mutta juup...taas sitä tuli vähän valvottua! Lisää informaatiota tulee taas kun on tullakseen :-) Hyvää loppu-tammikuuta!